18 January 2018

Herkkä jääkiekkoilija kasvoi eloisaksi matematiikanopettajaksi

Mikko Karjalainen uskoo opettajan innostuksen herättävän myös oppilaat kiinnostumaan luonnontieteistä.

Mikko Karjalainen sanoo, että ei olisi opettaja ilman jääkiekon pelaamista.

Lupaava kiekkoilija muutti lukioikäisenä Kajaanista Ouluun ja vaihtoi samalla seuraa Kajaanin Hokista Oulun Kärppiin.

”Kärppien B-junioreissa sai kuulla semmoista settiä, että… Mitä kuittailua sitä nyt jääkiekkomaailmaan kuuluu. Ja olin aika herkkä”, hän sanoo.

Karjalainen kertoo saaneensa kovista kiekkopiireistä oppia, jota hän hyödyntää opettajan työssään. Pukukopin kuittailut kasvattivat häntä olemaan oppilaiden kanssa vapautuneesti.

”Olin tosikko. Sitten tajusin hölmöyteni ja opin kääntämään sen voimavaraksi. Opin nauramaan itselleni.”

Nykyään Karjalainen on eläväinen matematiikan opettaja Limingan yhtenäiskoulussa. Hän uskaltaa intoilla rohkeasti ja yrittää saada oppilaat kiinnostumaan tunnista silläkin uhalla, että olisi hölmö.

Oppilaat hyötyvät – joku saattaa jopa kehdata ruveta pitämään matematiikasta.

Monen mielikuva matematiikan tunneista on lyijynraskas. Nukuttaa, opettaja puhuu asiallisen hitaasti. Ärsyttää, ei ymmärrä, eikä jaksa kuunnella. Kiinnostavimmat numerot laahustavat kellotaulussa.

”Tunnit menevät nopeammin, kun innostuu”, Karjalainen sanoo.

”Opettaminen on motivaation herättämistä. Jos on motivaatiota, ei oppimista voi estää. Siksi ei pidä liikaa kahlita itseään. Oppilaat voivat innostua, että nyt lähdetään laskemaan!”

Karjalainen pitää tärkeänä, että on nukkunut hyvin. Silloin jaksaa jakaa virtaa muille.

”Parhaat tunnit tulevat, kun ei ole muita juttuja alla. On vähän väljyyttä, niin luovuutta pulppuaa. Opetuksen taso nousisi, jos töitä olisi vähemmän. Koko ajan opettajille kuitenkin tuodaan lisää tehtäviä, ja opettajat hyväksyvät sen. Jos metallimiehille tehtäisiin sama, niin kaikki olisivat lakossa.”

Karjalainen muistelee, kun joku vuosi sitten hänellä oli perjantai-iltapäivisin kymmenen oppilaan ryhmä. Tunnit olivat mahtavia ja oppilaat viihtyivät.

Eivät oppitunnit suinkaan aina ole silkkaa energiaryöppyä. Kysehän on luonnontieteistä – matematiikasta sekä fysiikasta ja kemiasta, joita Karjalainen myös opettaa. Ne vaativat suostumista miettimään ja laskemaan.

Jos se on ollut työlästä aiemmin, sitä se tosiaan on nykyään.

”Oppilaat eivät enää jaksa kuunnella yhtä hyvin. Heitä pitää motivoida ja kaiken pitää olla viihdykkeellistä. He haluavat oppia hyvin helpolla. Kyky tehdä työtä on tippunut.”

Työnteosta matematiikassa ei voi löysätä – mutta vähän voi silti helpottaa.

Nykyinen, uusittu opetussuunnitelma ohjeistaa toiminnalliseen laskemiseen. Oppilaiden motivaatiota pyritään lisäämään havainnollistuksilla ja muilla tempuilla kuten tietokonepeleillä.

Mikko Karjalainen kertoo, että jopa 60 prosentilla hänen oppitunneistaan tehdään oppilastöitä. Tutustutaan siis ilmiöihin, suoritetaan kokeita ja kirjataan havaintoja.

”Oppilaiden pitää esimerkiksi keksiä itse tutkimuskysymys vedestä. He kysyvät itseltään, mitä he haluaisivat vedestä tietää. Sitten he miettivät, millaisen kokeen he tekevät ja niin edelleen”, hän kertoo.

Digitaalisuus puskee nykyään voimalla kouluihin. Karjalainen käyttää digilaitteita silloin, kun näkee ne hyödylliseksi – kuten arvioinnissa.

”Tein esimerkiksi kyselyn oppilaille: Kuinka kuuntelin ohjeet? Miten työn suorittaminen sujui? Miten havaintojen kirjaaminen sujui? Palautinko tavarat asiallisesti?”

Karjalainen kertoo, että oppilaat joutuivat yksinkertaisen kyselyn vuoksi miettimään näitä asioita. Niinpä parin kerran jälkeen esimerkiksi tavaroiden palautus sujui rauhallisesti jonottaen.

”Oppilastöissä en väkisin ota digilaitteita esiin. Ei voi olla, että tietotekniikka on ainoa asia, joka motivoi. Täytyy luottaa siihen, että oma innostuneisuus tarttuu.”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Matematiikan opettaja Mikko Karjalainen pelasi jääkiekkoa Mestiksessä Kajaanin Hokissa, mutta valitsi opettajan uran.