20 October 2017

Oppimiskäsitys perusopetuksen opetussuunnitelmassa 2014

Suomalaisten oppimista ja osaamista vertaillaan useilla kansainvälisillä mittareilla. PISA-mittauksen ohella Suomi on mukana matematiikan ja luonnontieden osaamista mittaavassa TIMMS- ja lukemisen ymmärrystä mittaavassa PIRLS-arvioinnissa. OECD-maiden vertailuissa tarkastellaan koulutusta laajemmin osana yhteiskuntaa. Juuri julkaistu ”Education at a Glance 2017” kertoo esimerkiksi koulutuksen vaikuttavuudesta. Opetusta ei luonnollisestikaan räätälöidä vertailuja varten, mutta ne tarjoavat peilin kehittää opetusta ja opetussuunnitelmia.

Opetussuunnitelma on opetuksen ja kasvatuksen kokonaisuus, jonka arvopohja korostaa mm. ihmisenä kasvamista ja oppimista, toisin sanoen sen tavoitteena on varmistaa lapsille mahdollisimman hyvää tulevaisuutta. Opetussuunnitelma on opettajalle työväline kehittää omaa työtään – yhdessä toisten opettajien kanssa – yhteisopettajuuden eri muodot on tuotu esiin Perusopetuksen opetussuunnitelmassa, 2014.

Opettajan ymmärrys oppimisesta määrittää millaisia opetus- ja oppimisprosesseja hän suunnittelee ja toteuttaa. Se vaikuttaa myös siihen mitä oppimisella tavoitellaan tai miten sitä arvioidaan. Uusi perusopetuksen opetussuunnitelma ei korosta arvosanoja vaan osaamista; taitoja joita lapset tarvitsevat elämässään ja tulevissa opiskeluissaan. Laaja-alainen osaaminen (Kuva 1) kattaa ihmisena ja kansalaisena kasvamisen taitoja: se on tietojen, taitojen, arvojen, asenteiden ja tahdon muodostama kokonaisuus. Ne sisältyvät kaikkien oppiaineiden tavoitteisiin.

 

Kuva 1. Laaja-alaisen osaamisen taidot (Kuva Edu.fi)

Opetussuunnitelma on opettajia velvoittava virallinen dokumentti, mutta sen toteuttaminen jättää opettajille paljon erilaisia kiinnostavia vaihtoehtoja. Opetussunnitelman oppimiskäsityksessä korostuu 1) oppilas aktiivisena toimijana 2) yhteisöllinen ja itsesäätöinen oppiminen 3) luovuus, leikillisyys, pelillisyys, kehollisuus, tunteet ja aistit. Lisäksi opetussuunnitelma pistää opettajat pohtimaan lasten mediataitoja ja digitaalisen teknologian tarkoituksenmukaista oppimista.

Oppilas keskiössä

Oppilaskeskeisessä opetuksessa tarjotaan oppilaille mahdollisuuksia olla aktiivisia toimijoita ja tiedonrakentajia, oman oppimisensa agentteja. Minkälaisissa tehtävissä oppilaat parhaiten voivat toimia agentteina? Sellaisissa, joissa he saavat itse tutkia, löytää ja keksiä kiinnostavia uusia asioita tai luoda jotakin uutta. Tutkittavat ilmiöt ja haastavat ongelmat kehittävät ja innostavat oppilaita. Mieleeni onkin jäänyt Lapin urheiluopistolla Lappsetin leikkivälineissä toteuttamamme lasten ja ikääntyneiden yhteinen seikkailu. Seikkailussa linkittyi opetussuunnitelman sisältöjä peillisyyteen. Lapsi-seniori –parin tehtävänä oli ratkoa ongelmia, neuvotella yhdessä ja auttaa toinen toistaan. Loppukeskustelussa kysyimme lapsilta, mikä oli kaikkein parasta päivässä, jolloin eräs 6-vuotias lapsi vastasi että: ”No se oli parasta, kun sai ettiä niitä koodeja.” Tästäkin esimerkistä näkee, miten löytöretkeilijän uteliaisuus ja lapsen sisäinen oppimisagentti voi virittyä kun siihen annetaan mahdollisuuksia. Lasten toimijuus on tärkeää. Eräässä tutkimuksessamme 1 saimme perehtyä siihen miten peruskoululaiset toimivat ilon ja onnistumisen salapoliiseina. Heidän tehtävänään oli ensin osallistua salapoliisikurssille, jonka jälkeen he vangitsivat kuvin ja videoin onnistumisen ja ilon hetkiä niin formaalissa opetuksessa kuin myös informaaleissa tilanteissa vapaa-ajallaan. Opetussuunnitelman sisältöjä on helppo integroida projekteihin, joissa lapset yhdessä ottavat selvää asioista ja tuottavat erilaisia luovia tuotoksia, esimerkiksi multimediaa sisältävää verkkolehteä.

Oppiminen on sosiaalista ja strategista

Opetussuunnitelma kehottaa yhteisölliseen oppimiseen, jolloin rakennetaan tietoa vuorovaikutuksessa toisten oppilaiden, yhteisöjen ja ympäristön kanssa. Yhteisöllistä oppimista oppii vain sitä harjoittelemalla. Tällöin rakennetaan omaa ymmärrystä ja omia ilmauksia toisten ilmaisuille. Toisin sanoen, kysymällä, väittämällä, selittämällä, vihjaamalla tai vaikka sormella osoittamalla voidaan herättää osallistujissa uusia ajatuksia ja syvempää ymmärrystä tai oivaltamisen ihania hetkiä. Tietoa konstruoidaan aiemmin opittuihin tietorakenteisiin liittyen. Kyse on tietoteoriasta eli epistemologiasta, johin nykyiset oppimiskäsitykset nojaavat. Luovassa yhteisöllisyydessä korostuu oppilaiden luova ajattelu ja luova toiminta 2.

Oppiaineille ominaisten työtapojen käyttö edistää sekä jäsentyneiden tietorakenteiden muodostumista että taitojen omaksumista. Oppimisen kannalta tärkeitä ovat tiedon hankkimisen, käsittelyn, analysoimisen, esittämisen, soveltamisen, yhdistelemisen, arvioinnin ja luomisen taidot. (OPS2014)

Matkimisellakin on oma tehtävänsä yhteisöllisessä oppimisessa. Tutkimuksessamme 3, jossa lapsille annettiin leikkikenttäsuunnittelijan rooli, lähdettiin usein liikkeelle siitä mitä jo on olemassa leikkikentillä. Seuraavaksi katsottiin ja matkittiin  vertaisten suunnitelmia, joista sitten lähti liikkeelle lasten yhteisöllinen ja luova työskentely. Tässäkin oli lähtökohtana ongelma:  pitäisi rakentaa uudenlaisia leikkikenttiä (meille tutkijoille ne olivat leikillisiä oppimisympäristöjä 4, mutta millaisia ne ovat ja mitä siellä voi tehdä. Lapset lähtivät yhdessä etsimään ratkaisuvaihtoehtoja leikitysmenetelmällä 5, jolloin he myös eläytyivät erilaisiin juonellisiin leikkeihin samalla kun suunnittelivat ihanteellisia leikkimisen paikkoja. Tällöin harjoiteltiin itsesäätöisyyden taitoja.  Itsesäätöisen oppimisen taitoja ovat mm. käsillä olevan tehtävän ymmärtäminen ja tavoitteiden asettaminen. Sen jälkeen oppilaat pohtivat, millä menetelmillä voimme päästä tavoitteisiimme. He tarkkailevat ja arvioivat omaa edistymistään ja muuttavat tarvittaessa menetelmiään. He pystyvät – yksin ja yhdessä – säätelemään tunteitaan, motivaatiotaan, käyttäytymistään ja kognitiotaan. Kognitio viittaa havaitsemiseen, muistamiseen, ajatteluun, tunnistamiseen ja kieleen.  He esimerkiksi kysyvät itseltään: mitä tietoa me vielä tarvitsemme päästäksemme tavoitteisiimme ratkaistaksemme ongelman.

Koko keho oppimiseen

Pahimmillaan peruskoululainen istuu pulpetissaan noin 9000 tuntia. Uusi opetussuunnitelma korostaa oppimisen kokonaisvaltaisuutta: kaikki aistit ja koko keho tietoisesti mukaan oppimiseen. Erilaiset toiminnalliset, leikilliset ja pelilliset ratkaisut  voivat vastata tähän haasteeseen.

Tutkiva ja ongelmalähtöinen työskentely, leikki, mielikuvituksen käyttö ja taiteellinen toiminta edistävät käsitteellistä ja menetelmällistä osaamista, kriittistä ja luovaa ajattelua sekä taitoa soveltaa osaamista. (OPS2014)

Uudessa opetussuunnitelmassa ”leikki” mainitaan 19 ja ”leikillisyys” 7 kertaa. On hyvä huomata, että oppimisympäristö ei rajoitu vain koulun sisätiloihin, vaan koulun piha, museot, kirjastot ja luonto tarjoavat mahdollisuuksi toteuttaa opetussuunnitelmaa toiminnallisesti. Esimerkiksi biologian ja maantiedon opetusta integroidaan liikunnan ja äidinkielen kanssa vuosittain käytävällä vaelluksella 6. Opittavien ilmiöiden tarkastelu useamman oppiaineen näkövinkkelistä on tärkeää. Samalla kun vaelletaan 35 km ja yövytään luonnossa kaksi yötä, opitaan eri oppisisältöjen lisäksi sosiaalisia ja itsesäätelyn taitoja. Oppilaat tuottavat retkeltä valokuvapäiväkirjaa.

Opettajien suunnittelua helpottaa, mikäli he itse ovat leikillisiä ja luovia ja sietävät epävarmuutta. Kyselymme 7 mukaan opettajat ja kasvattajat kaikissa ikäluokissa arvioivat itsensä melko tai erittäin leikillisiksi ja luoviksi, naiset vähän enemmän kuin miehet. Toinen tutkimuksemme 8 osoittaa, että opettajan sitoutuminen leikillisiin oppimisprosessihin vaikuttaa siihen, miten oppilaat kokevat koulun. Opettajan innostuminen tarttuu. Uuden opetussuunnitelman leikkien ja pelien korostaminen ei onneksi ole uutta suomalaisille opettajille, sillä he ovat käyttäneet leikillisiä menetelmiä opetuksessaan monin tavoin jo ennenkin 9,10.

Digitaalinen teknologia ja mediataidot

Digitaalinen teknologia on väline, jolla tehdään ajattelua näkyväksi, lisätään vuorovaikutusta, vahvistetaan luovuutta, etsitään ja arvioidaan tietoa. Joskus se toimii hyvänä triggerinä eli virikkeenä innostua ja tarttua tehtäviin. Tavoitteena on, että lapset oppivat tuottamaan sisältöjä eikä vain käyttämään valmiita sisältöjä. Tarjolla on lukuisia digitaalisia sovelluksia, joiden kautta yhteisöllisesti ja itsesäätöisesti oppien lapset saavat myös liikuntaa. Opettajaopiskelijani Lapin yliopistossa ovat ensin itse testanneet useita sovelluksia ja sitten suunnitelleet niiden pedagogista käyttöä. Ehkä suosituimmaksi ja monikäyttöisimmäksi on osoittautunut geokätköily, jota sanotaankin aikamme aarteenetsinnäksi.

Monipuolinen ja tarkoituksenmukainen tieto- ja viestintäteknologian käyttö lisää oppilaiden mahdollisuuksia kehittää työskentelyään ja verkostoitumistaitojaan. Siten valmiudet tiedon omatoimiseen, vuorovaikutteiseen ja kriittiseen hankintaan, käsittelyyn ja luovaan tuottamiseen karttuvat. (OPS2014)

Opetussuunnitelman mukaan opettaja valitsee työtavat vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa ja ohjaa oppilaita uusien työtapojen käytössä itseohjautuvuutta vahvistaen. Opettaja ohjaa oppilaita suunnittelemaan ja arvioimaan työskentelytapojaan. Arvionnin sanallisia perusteita voidaan pohtia yhdessä. Arviointi kohdistuu koko prosessiin eikä vain lopputuotokseen. Itsearvioinnin lisäksi harjoitellaan vertaisarviointia sekä myös ryhmäarviointia.

Lopuksi

Uusi opetussuunnitelma ei perustu myytteihin 11, kuten esimerkiksi oppimispyramidiin tai erilaisiin oppimistyyleihin, joille ei ole tieteellisiä perusteita. Myös käsitys nykyajan lapsista teknologiaa suvereenisti hallitsevina diginatiiveina on perusteeton.

Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että uusi opetussuunnitelma kutsuu opettajia yhteistyössä suunnittelemaan heitä itseään ja lapsia innostavia ja monimuotoisia oppimisprosesseja. Niissä opitaan tarpeellisia tietoja ja taitoja erilaisia haasteita ratkomalla, uutta luomalla, ihmettelemällä ja kiinnostumalla. Opetussuunnitelma tarjoaa mahdollisuuksia eikä rajoituksia! Lapin yliopiston opiskelijat – tulevat luokanopettajat ja kuvataideopettajat laativat verkkolehden, jossa he suunnittelivat opetusta uuteen opetussuunnitelmaan pohjautuen. Alla on kaksi esimerkkiä, joissa toisessa on aiheena avaruus ja toisessa luokan ulkopuoliset oppimisympäristöt. (Linkki aukeaa lehteä klikkaamalla.)

 

Lähteitä

  1. Hyvönen, P., Kronqvist. E-L., Järvelä, S., Määttä, E., Mykkänen, A., & Kurki, K. (2014). Interactive and child-centred research methods for investigating efficacious agency of children. Journal of Early Childhood Education Research, 3(1), 82– 107. http://jecer.org/interactive-and-child-centred-research-methods-for-investigatingefficacious-agency-of-children/
  2. Siklander, P. (2017a). Leikillisyys ja luova yhteisöllisyys pienten lasten vuorovaikutuksessa. Siklander, P. (2017b). Luovan yhteisöllisyyden edellytyksiä. Teoksessa I. Alsti-Lehtonen (Eds)., Virtuaalimuskarin taigaa: Varhaisiän musiikkikasvatusta verkkoympäristössä. Metropolia AMK.
  3. Hyvönen, P. & Kangas, M. (2007). From bogey mountains to funny houses: Children’s desires for play environment. Australian Journal of Early Childhood (AJEC), 32(3), 39–47.
  4. Siklander, P. (2017a). Leikillisyys ja luova yhteisöllisyys pienten lasten vuorovaikutuksessa. Siklander, P. (2017b). Luovan yhteisöllisyyden edellytyksiä. Teoksessa I. Alsti-Lehtonen (Eds)., Virtuaalimuskarin taigaa: Varhaisiän musiikkikasvatusta verkkoympäristössä. Metropolia AMK.
  5. Hyvönen, P. (2008). Affordances of playful learning environment for tutoring playing and learning. Doctoral dissertation. Acta Universitatis Lappoensis 152. University of Lapland, Faculty of education, Finland. Rovaniemi: University of Lapland Printing Centre.
  6. Kangas, M., Vuojärvi, H., Siklander, P. Nature as a setting and resource to promote learners’ agency and competences in education. Paper presented at the Earli 2017. Tampere.
  7. Siklander, P., Kangas, M., Randolph, J., & Ruokamo, H. I like to make people laugh: Adult playfulness among educators. Paper presented at the Earli 2017, Tampere.
  8. Kangas, M., Siklander, P., Randolph, J., & Ruokamo, H. (2017). Teachers’ engagement and students’ satisfaction with a playful learning environment. Teaching and Teacher Education, 63, 274–284. http://dx.doi.org/10.1016/j.tate.2016.12.018
  9. Hyvönen, P. (2008). Boys’ and girls’ shared activities in the school context: Towards a theory of collaborative play. Teachers and Teaching: Theory and Practice, 14(5–6), 391–409.
  10. Hyvönen, P. (2011). Play in the School Context? The Perspectives of Finnish Teachers. Australian Journal of Teacher Education (AJTE), 36 8, Article 5. Available at: http://ro.ecu.edu.au/ajte/vol36/iss8/5.
  11. Bruyckere, P., Kirschner, P.A., & Hulshof, C.D. (2015). Urban Myths about Learning and Education.

 

Kirjoittaja

Pirkko Siklander on teknologiatuetun oppimisen ja opettamisen dosentti ja hän on väitellyt leikillisistä oppimisympärtöistä. Parhaillaan hän toimii yliopistotutkijana Oulun yliopistossa LET-tutkimusyksikössä (Learning, Education and Technology) vastaten kansainvälisestä LET-maisteriohjelmasta. Siklander on työskennellyt  yhteisöllisen oppimisen ja erilaisten oppimisympäristöjen apulaisprofessorina Lapin yliopistossa, kehittäen mm. opettajankoulutusta. Tutkimusalueet liittyvät yhteisölliseen oppimiseen, luovaan yhteisöllisyyteen sekä leikilliseen oppimisen ja opettamiseen.

Kotisivu: https://pirkkohyvonen.wordpress.com/