14 November 2018

Herkkä voi olla vahva

Parhaimmat urheilijat ovat usein herkkiä. Sellaisia, jotka itkevät.

Tennistähti Roger Federer on vavahdellut monen suurturnauksen palkintojenjaossa vetisin poskin ja ääni murtuen – voitti tai hävisi. Äskettäin Yhdysvaltain avointen finaalin paineissa toinen tennisässä, Serena Williams, alkoi itkeä ja raivota.

Jalkapallosuuruus Cristiano Ronaldokin on herkkä. EM-loppuottelun tv-yleisö innostui, kun yöperhonen laskeutui loukkaantuneen Ronaldon silmäripselle.

Nämä samat urheilijat ovat niitä, jotka ottavat vastuuta ja uskaltavat ratkaista. He voittavat.

Onko suomalaisessa urheilussa tilaa itkijöille vai leikataanko herkät pois siitä joukosta, josta aletaan tehdä huippu-urheilijoita? Käykö silloin niin, että samalla kuoritaan kerma päältä?

Suomen kielestä löytyy itkemiselle lukuisia pilkkaavia synonyymejä, kuten pillittää, vollottaa tai porata. Myönteisiä on vaikeampi keksiä. Liekö niitä onkaan.

Urheilupsykologi ja entinen NHL-jääkiekkoilija Tuomas Grönman sanoo, että suomalaisessa urheilussa herkkää pidetään huonona. Vähintään se pilkistää esiin asenteena rivien välistä, ja herkät kyllä huomaavat sen. Tai sitten asia täräytetään suoraan korville, kun isä sanoo pettymystä nyyhkyttävälle lapselle kotimatkalla autossa, että ”Perr-ke-le! Minun aikana ei tuommoisesta välitetty.”

Jos herkän, kasvavan, urheilijan tunteikas reaktio epäonnistumiseen kielletään ja hän jää vaille tukea, hän rupeaa ajattelemaan olevansa vääränlainen. Itseluottamus vähenee. Hän alkaa pelätä painetilanteita, usko vaikeista tilanteista selviämiseen heikkenee ja hän voi lakata yrittämästä.

Mutta jos virheen tehneestä urheilijasta välitetään, häntä lohdutetaan ja kannustetaan, hän oppii, että epäonnistumista ei tarvitse pelätä. Silloin hän huomaa, että voi sitä yrittää. Sitten voi olla rennompi ja vahvempi.

Tuomas Grönman sanoo, että henkinen vahvuus on osaksi synnynnäistä – samoin kuin joku on luonnostaan nopeampi ja toinen voimakkaampi. Geenien vaikutus on kuitenkin alle puolet.

Psykologisia taitoja voi harjoitella siinä missä nopeuttakin. Jo välittävä ilmapiiri auttaa merkittävästi. Toimivia konsteja ovat myös rentoutus- ja mielikuvaharjoitteet.

Itseluottamuksen kohentaminen ei silti vaadi mitään kummallisuuksia. Voi miettiä, miten tehdä asioita, jotka tukevat itseluottamusta. Grönmanilla se oli ajatus siitä, että jäälle mennessä jalat tuntuvat kevyiltä. Ja aivan perusasiat, kuten hyvä palautuminen ja nukkuminen vahvistavat itseluottamusta.

Henkisesti vahva urheilija osaa hallita ajatuksiaan suorituksen melskeessä. Hän tietää, miten missäkin tilanteessa reagoi ja mitä tehdä huomatessaan, ettei joku toiminta palvele hyvää suoritusta.

Grönman kertoo, että jos jääkiekkoilija Ville Peltonen pelasi kaksi surkeaa erää aivan näkymättömissä, ilmestyi hän usein kolmannessa erässä esiin, kun ottelua ratkottiin. Teki esimerkiksi tehopisteet 1+1. Junioripelaajalla olisi mennyt kolmaskin erä myttyyn.

Vahva urheilija osaa vaikeassa paikassa nollata tilanteen ja löytää tapoja päästä eteenpäin.

Sellaiseen osaamiseen tarvitsee hyvää itsetuntemusta. Herkät urheilijat voivat olla tässä lahjakkaita. He tuntevat voimakkaasti ja ovat siten alttiita huomaamaan muutoksia olossaan.

Kun herkkä urheilija löytää tapansa selvitä kohtaamistaan kurimuksista, voi hänestä tulla psykologisesti huomattavasti taitavampi kuin sellaisesta, joka ei niin mieti ja tunne, vaan porskuttaa eteenpäin eikä käy niin syvissä mietteissä.

Henkisen vahvuuden kasvattamisen huippuaika on lapsena. Lasten urheilussa voitot ja tappiot ovat tunteellisesti niin rajuja, että saa päästä mukaan aika koviin aikuisten kekkereihin samaan yltääkseen.

On hyvä saada käydä jo pienenä urheilun tunneskaalat läpi turvassa ja tuettuna. Silloin on aikuisena valmis koviin myllyihin – niin kuin ne itkevät huiput.

Qridi